Jotain pientä viikonopusta (26-27.7)

Viikonloppu oli mitä mielenkiintoisinta aikaa. Tai no, en nyt ole siitä enää niin varma. Olin Donien kanssa Animeconissa Tampereella. Hän cossasi paria hahmoa. Yhtä D.Gray-manin hahmoa ja Death Noten hahmoa, joiden nimiä en nyt jotenkin taaskaan muista. Unohdin meinaan hahmojen nimet aikaisemminkin.

Conissa kävin moikkaamassa muutamia tuttuja, mutten muuten oikein harrastanut sosiaalisoitumista kenenkään kanssa. Norkoilin vain Donien kanssa nurmikolla ja odottelin ihmettä.  Lauantaina tapasin randomeita ja pari tyttöä joiden kanssa pelattiin pieni erä korttia. En tiedä miksi, mutta tämä korttipeli jäi jotenkin päähäni. O’My. 
Oloni on oli conin kohdalta suorastaan jotenkin hirveä, ottaen huomioon sen, että piilottelin hupparini hupun alla aurinkoa ja suihkuttelin Eau de toilette Kookosta ja kärsin lihasvammoista perjantain toimesta.  En kyllä kadu kyseisen EdtK tuotteen ostamista. Se on jotain maailman ihastuttavinta. Tuotteen hinta on edullinen ja raikastava, (mikä mainopuhe).

Lauantain meni siinä norkoillessa ja vei yöksi Loimaalle vanhempieni luokse yöksi.  En ollut sielläkään käynyt moneen kuukauteen, ja yöreissu oli hyvä syy käydä samalla vilkaisemassa onko siellä mitään muuttunut.

Sunnuntai-aamu meni heräillessä porukoiden vihreältä sohvalta. Eksyin melkein samantien herättyäni keskustaan automaatteilemaan ja sitä myöten juna-asemalle odottelemaan Donieta. Hän oli tosin paikalla ennen minua, oli kuulemma itse ajanut sinne autolla. Ajoluvan kun oli kerran saanut.

Menimme junalla Tampereen suuntaan ja kuuntelimme vieressämme melkein koko matkan istunutta alkoholisoitunutta miestä joka kertoi meille kaikkea sekavaa “elämän tosiasioista” ja kadonneesta matkalaukusta jota hän ei ollut vienyt. Sinänsä ihan mielenkiintoinen henkilö, toivottavasti emme tapaa enää.

Itse Tampereelle päästyämme löin junan ovella itseäni jalkaan ja sain kiitettävän haavan pikkuvarpaaseeni jonka toimesta linkkailin pitkin paikkoja koko päivän. Kipu tosin ei ole hirveästi poistunut vaan kituuttelen tässä pikin helsinkiä Sesam Street-aiheisilla aamutoveleillani jotka ostin tampereen yhdeltä kirpputorilta. Päivä meni myöskin siinä norkoillessa ja seuratessani kun Donie valokuvasi ihmisiä.

Muita tavattuja, mutta mainitsemattomia: Waiski, Lutka, Temppis + pari frendiä, Siru + frendi (Milla), Luca, Heidi

 

Toive.

Cat Power – The Greatest (2006)

01. Greatest, The
02. Living Proof
03. Lived in Bars
04. Could We
05. Empty Shell
06. Willie
07. Where Is My Love
08. Moon, The
09. Islands
10. After It All
11. Hate
12. Love & Communication

Hiljainen 2-vuotispäivä

Tänään on hyvä päivä.
On Donien ja tämän 2-vuotispäivä. Ehkei elämää suuremmassa mittakaavassa mitenkään suuri aika, mutta meidän pienten ihmisten elämässä kyseinen aika on suhteellisen pitkä. Ja odottavan aikahan on pitkä, mitä nyt tiedämme. Nämä kaksi vuotta ovat olleet suhteellisen antoisia niin ylä- kuin alamäkien osalta ja en itse henkilökohtaisesti kadu hetkeäkään tästä suhteesta, vaikka joskus olen ollut aatoksissa joissa miettinyt onko sitä ollut tarve jatkaa. Mutta näin loppujenlopuksi, olen onnellinen tässä ja nyt tämän suhteen ja tämän henkilön kanssa.  Donie<8

Pulla ja Sarkku ilmestyivät eilen salakähmäisesti asuntomme alaovelle ja soittivat. Aluksi luulin että kyseessä on suhteellisen huono “tullaan teille”-läppä joka normaalisti tarkoittaa sitä, että soittava henkilö ei ole lähimaillakaan, puhumattakaan matkalla luoksemme. Jotenkin kuitenkin tämä nyt päätyi niin, että kyseiset henkilöt olivat ovemme takana ja se jos mikä oli itsessään erittäin iloinen yllätys, ottaen huomioon että Pulla ja Sarkku ovat molemmat erittäin mukavia henkilöitä ja heille ei oikein voi toivoa muuta kuin hyvää.

Vietimme (Sarkku, Pulla, Blckie ja tämä) aikaa Ruttopuistossa, josta eksyimme ajan mittaan KOFF-puistoon. Kyseisen illan aikana tuli tavattua muutamia tuttuja ja havaittua/käsiteltyä paria katastrofia. Olisin erittäin paljon toivonut Donien olleen paikalla, mutta tähän ei nyt eilen ollut mahdollisuuutta.

Iloisenpirteät vieraamme, Sarkku ja Pulla poistuivat Helsingistä tässä iltapäivän aikoihin. Saatoin heidät junaan, en nyt niinkään varmistaakseni, että he varmasti lähtevät, vaan ihan kohteliaisuudesta heitä kohtaan. Olisi ollut kyllä kovin toivottavaa jos olisivat voineet viipyä pidempään, mutta hyvällä tuurilla ehkä joskus toiste. Mikäli vain haluavat tulla kanssamme viettämään epäboheemia elämää helsingin yössä ja päivässä.

 

Iloinen CD:levy toiveeni

CSS: Donkey (2008) 

01. Jager Yoga
02. Rat is Dead (Rage)
03. Let’s Reggae All Night
04. Give Up
05. Left Behind
06. Beautiful Song
07. How I Became Paranoid
08. Move
09. I Fly
10. Believe Achieve
11. Air Painter

Jotain historiaani miettien

Lueskeltuani vanhoja blogejani, huomasin olleeni suhteellisen sekaisin ja pakkomielteinen yhteen ihmiseen tuossa “edellisessä elämässäni” sinänsä jotenkin erittäin pelottavaa ja huolestuttavaa, ottaen huomioon miten paljon avoimempi persoona minusta on tullut. En ymmärrä miten olen voinut olla niin kapeakatseinen ja kalpea persoona. Ei sillä, että olisin vain ollut teiniangstinen paska, mutta kyseessä oli jotain muutakin. Olen ollut sinä aikana vakavasti masentunut ja vasta pikku hiljaa blogien entryjä kirjoittaessa alkanut itse huomata asian. En vain jossain vaiheessa tehnyt asialle mitään. Jos en olisi armeijasta joutunut sairaalaan, en varmaankaan olisi ikinä saanut itseäni edes näin hyvään kuntoon kuin nyt olen.

Tuossa muutamia vuosia sitten, olen inhonnut ihmisiä hyvin paljon ja pelkkä termi Misantropia ei kerro niin paljoa siitä miten paljon vihaa ja aggressiota olen sinä aikana tuntenut. En vain itse tässä nykytilanteessa ymmärrä, miten olen voinut kiduttaa itseäni aivan jumalattomasti, niin fyysisesti kuin henkisesti.  Kirjoittaessani Lyzarg ja Cristalgazing – blogeja en syönyt melkein mitään, joiden toimesta päädyin muutamia (lievästi sanottuna) kertoja sairaalaan tiputukseen energiapulan ja heikkouden takia. Nämä sairaalareissut eivät saaneet minua mitenkään muuttamaan elintapojani vaan jatkoin näitä vielä jokaisen “tiputusreissun” jälkeenkin. 

En myöskään ymmärrä sitä, miten annoin yhden tietyn ihmisen vaikuttaa elämääni ja tunnetiloihini niin paljon. Miten olin voinut alistaa itseni niin paljon pahaa mieltä sen takia, ettei joku tietty ihminen lähtenyt kanssani kävelylle ja puhunut kanssani asioista joista olisin halunnut hänen kanssaan jutella. Ei sillä, että olisin halunnut hirveästi puhua mitään niin tärkeää. Halusin vain tietää hänestä kaikenlaista ja olla vain hänen lähellään koska siinä minun ei ollut paha olla eikä minun ollut vaikea hengittää. Kai sitä vain kutsutaan jotenkin kierosti.. rakkaudeksi. Sellaiseksi osaksi rakkautta mitä en oikeasti osaisi nykyään arvostaa.  Olen tätä nykyään tunnepuoleltani suhteellisen tasainen. En oikein hätkähdy mistään niin paljoa että se vaikuttaisi kroppani toimintakykyyn niin paljoa kuin tuolloin muutama vuosi takaperin.

En ehkä nykyään ole vielä parhaimmillani, mutta olen kai jokseenkin sinänsä tyytyväinen siitä, että minusta on tullut tälläinen kuin olen. Ei sillä etten nyt valehtelisi, mutta sanoisin olevani tyytyväisempi välinpitämättömään minään, kuin ylivälittävään hyvin itsetuhoiseen minään.

Ihmisen mieli on se jokin kaunein.

 

Artisti: Michael Kiske
Albumi: R.T.S.   (Readiness To Sacrifice)

Takana viisi päivää Donien kanssa.

Donie täytti tuossa keskiviikkona 18:sta vuotta ja vietti näinollen luonani viisi päivää helsingin kupeessa. Itse vietin aamusta iltapäivään arkisin päiväni töissä mutta Donie seikkaili kaupungilla tehden jos jonkinmoisia ostoksia. Keskiviikon ja Torstain aikainen yö oli ensimmäinen yö kun hän nukkui tämän vieressä. Emme ole aiemmin saaneet mahdollisuutta olla yötä toistemme vieressä, mutta nyt saimme ruhtinaalliset neljä yötä olla lähekkäin.

Keskiviikko, torstai ja perjantai menivät juosten ohi. En oikeastaan hirveästi kerinnyt tajuamaan asioita joita tapahtui päivän mittaan. Olin töiden jälkeen suhteellisen väsynyt ja näin ollen päiväni menivät asioiden ymmärtämisen kannalta suhteellisen epämääräisesti.

Torstaina Taran pikkuveli Maukka saapui helsinkiin. Perjantain toimesta Temku ja Womba. Perjantain meni seuratessa ihmisten alkoholin nauttimista ja mennessä Maukkaa  vastaan hänen saapuessa Iron Maidenin keikalta. Wade oli ihan kiitettävässä kunnossa sinä iltana ja onnistui nappaamaan mukaansa tuolta pieneltä reissulta ison punaisen matkalaukun ja kiitettävän ison jäljen polveensa.

Kävin tämän ihastuttavan paremman puoliskoni kanssa Hiutaleessa lauantaina ja nautimme kyseisen paikan antimista siedettävin määrin. Sääli vain ettei kyseisessä paikassa ollut nyt DJ:tä joka oli viime kerralla kun kävin kyseisessä paikassa. Vierailimme hyvän ja lämpöisen päivän toimesta Ruttopuiston nurmikolla ja kuunnellessamme ja keskustellessamme ihmisten kanssa.  Seikkailimme pitkin kaupunkia käsi kädessä nauraen asioille. Ilta päättyi nukkumaanmenoon kello neljän jälkeen aamulla.

Sekalainen ilmianto päivistä, muttei hirveästi ole muistissa asioita väsymyksen takia. En ehkä niin selvästi näytä väsymystäni, mutta olen pääni sisällä suhteellisen väsynyt ymmärtääkseni sanomisiani tarpeeksi hyvin ja lauon mitä sattuu mökäytyksiä ajattelematta miltä saatan kuulostaa.

Tässä sunnuntaina heräsin Donien vierestä ja jotenkin pääni sisällä voivotellen sitä, että tänään on päivä jolloin hänen on lähdettävä takaisin loimaalle. Kulutimme päivämme katsellessa Junoa ja nauttiessamme lihapullista ja sipseistä. Pidin leffasta kyllä loppujenlopuksi, vaikka se minut jotenkin jätti jollain kierolla tavalla suhteellisen kylmäksi.

Mutta Donien kanssa oli erittäin ihastuttavaa olla tämä loppuviikko.

Limenvihreää paitaa?

Mietiskelin tänäin sitä, minkälaisen kudinkoneen hommaisin. Ainakin sellaisen mikä kutoo ohutta silmukkaa, koska samalla koneella saa tehtyä paksuakin. Toisin päin taas homma ei toimi. Jos nyt oikein muistan.  Olen jo mielessäni suunnitellut minkäalaisia paitoja tekisin. Voisin tehdä paidasta luonnoksen, mutten ole saanut vielä aikaiseksi.

Ajattelin kyllä tässä koneen käsirahaa odotellessa kutoa ainakin hyden paidan käsin. Pitää vain katsoa mihin lankavarani riittävät. Vihreää väriä minulla tuntuu olevan joten se on varmaan ihan hyvä lähtökohta vaikka harmaasta pitäisin kyllä enemmän, puhumattakaan mustasta. Mutta ei se mitään.

 

Jostakin sitä on lähdettävä.