Anteeksi kun blogittaminen on vähän kestänyt tässä pitkän ajan sisällä. Ei oikeasti mitään elämää suurempaa ole tapahtunut. Mitä nyt tuo “koulujuttu” josta kaikki ovat olleet suhteellisen sekaisin. Itse en tosin osaa tästä asiasta jakaa mielipidettäni suuntaan tai toiseen, muttei se mitään. En ehkä rupea spekuloimaan asioita muistiinpanojen perusteella joita kirjoitin päivä tapahtuman jälkeen. Jos joku ei nyt välttämättä halua lukea mielidettäni asioista joista en välttämättä tiedä mitään.
Katsottiin tuossa Donien kanssa Mel Brooksin Mieletön Maailmanhistoria osa I. Oli taas sarjassamme elokuvia joissa järjellä ei ollut riemuvoittoa tavoiteltu. Ihana elokuva.
Tämä päivä meni myös siinä kirpparilla käydessä Donien kanssa. Sain ostettua eurolla autoon laitettavan CD-soittimen jossa tuli mukana johdot sun muut adapterit niin autoon kuin verkkovirtameininkiin kotioloissa. Kyseinen laite tuli ostettua syystä että se on pienen CD-boksin kokoinen ja toistaa poltetut levyt. Minulla on “nuoruudestani”, eli näin suoraan sanottuna teiniaikakausiltani muutamia poltettuja levyjä joita haluan kuunnella läpi mieluiten CD-soittimella kuin koneella. Tuo isompi soittimeni ei satu toistamaan poltettuja CD-levyjä eikä ole ulkoasultaan mitenkään miellyttävä, jos ei sitten satu tykkäämään suorastaan nostalgisesta 90-luvun isohkojen “kannettavien” CD-soittimen skaalasta. Rakastan tätä pientä kuitenkin enemmän koska se muistuttaa hiukan kannettavaa CD-soitinta jollaiseksi sen saa myös muuttumaan.
Donie toi tälle Loimaalta mein porukoiden lähettämänä tälle “uuden” kannettavan. Ei ehkä vuosimallia 2008:n mutta hoitaa hommansa hyvin kirjoittamisen puolesta (kuin koodauksenkin).
Ihastuttavaa, etten sanoisi.
0 Kommentit to “Mieletön miniatyyriautovammasoitin.”